Eikö aikaa todella ole, nti Elinor ihmetteli ja tarkasteli takkatulen loimua punaviinilasin läpi – miten kaunista!
Rakas ystäväiseni, sanoi Fyysikko, sillä takkatuli ja punaviini olivat lumonneet hänetkin. Rakas ystäväiseni, kyllä aika on ja se virtaa tulevaisuudesta menneisyyteen. Meille ihmisille nimittäin. Ajan virta, tai siis kokemus siitä, on meidän pikkuruisten mutta kekseliäiden aivojemme tuote. Mutta absoluuttista nykyhetkeä meidän mittaamattomassa universumissamme ei ole.
Mistä kokemus sitten tulee, jos nykyhetkeä ei ole? Nti Elinor siirteli viinilasia silmiensä edessä edestakaisin. Nyt se peittää tulen, nyt ei. Nyt peittää, nyt ei. On nykyhetki, joka ei ole sama kuin edellinen hetki. Seuraavasta ei tiedä, se voi olla mitä vain. Vaikka maailmantalous olisi romahtanut juuri... nyt!
Ehkä kokemus on harhaa, jotta pysyisimme perillä maailman muutoksista, Fyysikko arveli. Olento pysyy todennäköisemmin elossa, kun kykenee erottamaan, mitä on jo tapahtunut siitä mitä voi tapahtua, mutta ei ole vielä tapahtunut. Tai mikä oli syy, mikä seuraus.
Kun vierellä on hyvä ystävä, mittaamatonkin kutistuu inhimillisen kokoiseksi, nti Elinor totesi mielessään ja vajosi syvemmälle nojatuolin pehmeyteen. Siinä on syy ja seuraus, joka ei muutu. Vaikka olisikin pelkkää harhaa.
]]>Tai siis mikä aika? Nti Elinor luki yhä uudestaan lausetta, jossa sanottiin, että fyysikoiden mukaan aikaa ei ole. Siis ei ole nykyhetkeä, vaan kaikki menneet ja tulevat hetket ovat olemassa yhtäaikaisesti ja yhtä arvokkaina.
Nti Elinor näki mielessään aikamaiseman, jossa hänen hahmonsa seisoi jokaisessa hetkessä syntymästä kuolemaan. Eikä vain jähmettyneinä kuvina kuin sarja paperinukkeja, vaan valumassa hetkestä hetkeen saumattomasti ja kiinteänä kuin vesi. Olemassa joka hetki alusta loppuun ja lopusta alkuun, edestakaisin.
Onneksi juna saapui määränpäähänsä ja nti Elinor saattoi huokaista ja keskittyä katselemaan käytävällä ulospääsyä odottelevia ihmisiä. Hänen aikansa oli tässä ja nyt, eikä aikaakaan kun yksi Burberryyn pukeutunut nuorimies iski hänelle silmää. Nti Elinor kääntyi ikkunaan päin ja hymyili salaisesti helpotuksesta.
]]>Toivottavasti olette ollut tyytyväinen Lähikivi-tuotteeseemme? Myyntiedustaja tarkasteli kiiltäväpintaista kivitasoa ja rapsutti siitä jotain näkymätöntä irti. Nti Elinor äännähti myöntävästi ja painoi mieleensä huomautuksen siivoojille.
Meillä on uusi tuote, joka voisi kiinnostaa Teitä, Myyntiedustaja virkkoi nti Elinorille. Erikoisuutemme Luomukivi sopisi Teidän keittiöönne erittäin hyvin. Se tulee sertifioidulta ekologiselta puhdasalueelta. Kaukaa tosin, mutta maksamme logistiset ympäristömaksut puolitoistakertaisina.
Myyntiedustaja suoristi kravattiaan ja hymyili posket hehkuen.
Luomukivemme on, totta kai, luonnonmukaisesti hakattu. Ja kivenhakkaajat, oi joi, heistä pidetään hyvää huolta. Heitä ruokitaan vain luomuruoalla ja heillä on vaatteet. Ekovaatteet! Heidän lääkkeitään, kivipölyastmaa varten tietenkin, ei testata eläimillä. Ja vapaa-aikana he saavat leikkiä puuleluilla, jotka on valmistettu luomuplantaaseilla kasvatetusta sertifikaattiakaasiasta. Todellinen luonnontuote, eikö?
Luomu on nousussa, mutta toistaiseksi Nti Elinor aikoo tyytyä ekohyväksyttyyn keittiöönsä, jossa on vain Lähikivitasot.
]]>Aivan hämmästyttävää, Vieras tulevaisuudesta alkoi selittää, kun oli saanut saanut käteensä lasillisen luomuviiniä ja harteilleen lämpimän luomuvillahuovan hänkin. Hämmästyttävää, kerta kaikkiaan! Ajatella, teknisen paradigmavallankumouksen jälkeen ihmiskunnan hiilijalanjälki putoaa kolmasosaan. Ekologinen jalanjälki puoleen. Ja tämä samalla, kun bruttokansantuote nousee 17 prosenttia ja ihmisten onnellisuus 11 prosenttia! Tulonjako pysyy hyvin tasa-arvoisena. Ihmeellistä!
Absoluuttinen irtikytkentä, se siis voisi tapahtua, nti Elinor ajatteli. Bruttokansantuotteen kasvun ja ympäristön tuhoutumisen ei tarvitse käydä käsi kädessä. Hämmästyttävää, todella! Nti Elinor näki mielessään vihreät metsät ja siniset meret, ja rannoilla kasvavat puhtaat, teräksenkiiltoiset kaupungit, joissa köyhimmälläkin oli elämä mahdollisuuksista runsas.
Vieras tulevaisuudesta huokaisi ja siemaisi luomuviiniään.
Tottakai se oli vain unta, hän sanoi. Uudet mielialalääkkeet saavat aikaan varsin omituisia unia. Ja sitten ne vievät koordinaation. Pyydän tuhannesti anteeksi tuosta ruusupensaasta.
Kunhan Vieras selviää syvästä ja unettomasta unestaan nti Elinorin valkealla ekodesignsohvalla, nti Elinor lahjoittaa viimeiset luomuviinipullonsa Vieraalle tulevaisuuteen vietäväksi. Mukaan laatikkoon nti Elinor laittaa ruusupensaan oksan, jospa ne siellä keksisivät miten palauttaa Lajinsa Viimeinen taas kukoistukseen.
]]>