Nti Elinor ei halua kertoa tätä hyvälle ystävälleen Kansantaloustieteilijälle, mutta tuntee salaa viehtymystä degrowthiin. On jotenkin suloista, että tavoitellaan tasa-arvoista tulonjakoa, lisää vapaa-aikaa ja ympäristön hyvinvointia. Sellaista pehmeää, ystävällistä maailmaa. 
 
Nti Elinor näkee sen mielessään kukkivana puutarhana, jossa ihmiset hymyilevät ja liihottelevat ympäriinsä valkeissa vaatteissa. Välillä he pysähtyvät omenapuun varjoon keskustelemaan filosofisista kysymyksistä laulavalla, sellaisella ruotsalaisella äänellä. 
 
Tuollaista maailmaa nti Elinorkin voisi kannattaa. Valkea sopii hänelle oikein hyvin vaikka brunette onkin, ainakin tällä viikolla.
 
Mutta sitä nti Elinor ihmettelee, että hänen hyvä ystävänsä Ympäristönsuojelija ei pukeudu valkeaan, vaan vanhoihin, kuluneisiin ja kierrätettyihin, hmm, vaatteisiin. Onkohan vihreä ja ruskea hänen suojavärinsä, miettii nti Elinor. Jotta ei erottautuisi luonnosta, minne tuntee kuuluvansa. Mutta kuka valtaapitävä kuuntelee sellaista, joka ei erotu pajupensaasta?
 
Nti Elinorkin haluaa suojella luontoa mutta ei halua asua siellä. Hän voi halata puuta mutta mieluummin kuitenkin katulamppua. 
 
Kiitos sähköstä! Kiitos valosta pimeydessä! Kiitos tasaisesta asfaltista valkoisten piikkikorkojen alla!