Nti Elinor nautiskeli täysikuusta ja luomuviinistä terassillaan, kun hänen hyvä ystävänsä Vieras tulevaisuudesta laskeutui hänen puutarhaansa. Nti Elinor seurasi jännittyneenä, säilyisikö erikoisharvinainen ruusupensas ehjänä. Edellisellä kerralla nti Elinor oli joutunut odottamaan useita kuukausia, ennen kuin oli saanut uuden Lajinsa Viimeisen pensaan sen tilalle, jonka Vieraan alus oli litistänyt.

Aivan hämmästyttävää, Vieras tulevaisuudesta alkoi selittää, kun oli saanut saanut käteensä lasillisen luomuviiniä ja harteilleen lämpimän luomuvillahuovan hänkin. Hämmästyttävää, kerta kaikkiaan! Ajatella, teknisen paradigmavallankumouksen jälkeen ihmiskunnan hiilijalanjälki putoaa kolmasosaan. Ekologinen jalanjälki puoleen. Ja tämä samalla, kun bruttokansantuote nousee 17 prosenttia ja ihmisten onnellisuus 11 prosenttia! Tulonjako pysyy hyvin tasa-arvoisena. Ihmeellistä!

Absoluuttinen irtikytkentä, se siis voisi tapahtua, nti Elinor ajatteli. Bruttokansantuotteen kasvun ja ympäristön tuhoutumisen ei tarvitse käydä käsi kädessä. Hämmästyttävää, todella! Nti Elinor näki mielessään vihreät metsät ja siniset meret, ja rannoilla kasvavat puhtaat, teräksenkiiltoiset kaupungit, joissa köyhimmälläkin oli elämä mahdollisuuksista runsas.

Vieras tulevaisuudesta huokaisi ja siemaisi luomuviiniään.

Tottakai se oli vain unta, hän sanoi. Uudet mielialalääkkeet saavat aikaan varsin omituisia unia. Ja sitten ne vievät koordinaation. Pyydän tuhannesti anteeksi tuosta ruusupensaasta.

Kunhan Vieras selviää syvästä ja unettomasta unestaan nti Elinorin valkealla ekodesignsohvalla, nti Elinor lahjoittaa viimeiset luomuviinipullonsa Vieraalle tulevaisuuteen vietäväksi. Mukaan laatikkoon nti Elinor laittaa ruusupensaan oksan, jospa ne siellä keksisivät miten palauttaa Lajinsa Viimeinen taas kukoistukseen.